Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

---

Hanin päiväkirja  [ Kirjoita ]

Nimi: Elia

23.09.2014 17:42
Heitin jalan moponi yli ja painoin kypärän päähäni. Väänsin avaimista ja pyörä pärähti käyntiin. Otin suunnakseni Kisatalli Sunin. Olin vain puhunut Emmyn kanssa puhelimessa ja sopinut että tulisin tänään käymään. Kaarsin pois kotipihasta ja ajoin asfalttitietä pitkin kohti tallia. Pieni sisäinen innostus valtasi minut ja väänsin kaasua lisää. Hiljensin pikkuhiljaa vauhti, sillä suuren oloinen tallirakennus pilkotti puiden takaa.
Pysäytin moponi parkkipaikalle ja jätin sen siihen. Lähdin kävelemään kohti suurta tallia. Kävelin kentän ohi. Kenttä oli suuri ja se näytti hyvin hoidetulta. Joku ratsasti siellä parhaillaan.

Astuin talliin sisälle, ketään ei näkynyt missään. Kävelin pitkää käytävää ja ihastelin tallia sekä kauniita hevosia. Joku innokas työnsi päätään kohti minua ja yritti päästä rapsuteltavaksi. Astuin kohti hevosta, ja ojensi käteni sille. Yhtäkkiä alkaa kuulua iloinen puheensorina kun kaksi tyttöä tulee paikalle.
-Moikka. Ootko sä Elia?Mä oon Sarsku. Tyttö esittäytyi iloisesti.
-Olen, ootteko nähnyt Emmyä? Kysyin.
-Tuolla toimistossa se oli vielä hetki sitten. Tyttö sanoi ja osoitti sormellaan ovea, jonka kahvassa roikkui kyltti ¨toimisto¨.
-Kiitos! Huudahdin ja lähdin puolijuoksua kohti toimistoa.

Koputin oveen ja astuin sisälle pieneen huoneeseen. Huoneessa oli pöytä jonka takana istui tyttö, tai pikemminkin nainen.
-Moi, mä oon Elia. Esittäydyin intoa puhkuen.
-Kas, istu alas. Emmy sanoi ja osoitti tuolia kämmenellään.
Istahdin alas puiseen tuoliin ja ennen kuin ehdin sanaakaan sanomaan Emmy kysyi:
-Oletko ollut tekemisissä ennen hevosten kanssa?
-Olen. Olen ratsastanut koko ikäni ja olen omistanut hevosen. Kerroin lyhyesti ja ytimekkäästi.
-Hienoa! Emmy ilahtui ja käski minun mennä katselemaan hevosia.
Nyökkäsin ja poistuin huoneesta.

Tytöt juttelivat edelleen tallin käytävällä.
-Miten on esittelettekö mulle paikkoja? Kysyin tytöiltä ja kaappasin heidät kainalooni.
-Joo, tottakai! Pinjaksi esittäytynyt tyttö sanoi.

Lähdin kävelemään neitien perässä pitkin tallin käytäviä ja kuuntelin kun he kertoivat tallista, hevosista ja kaikesta mahdollisesta. Siirryimme pienempään talli rakennukseen, se oli Sarskun mukaan yksityistalli. Kauniin punaruunikko Tamma työnsi päänsä kaltereiden välistä ja hirnahti kuin tervehdykseksi.
-Tuota minä haluan hoitaa. Sanoin ja kiiruhdin tuon hevosen luokse.
-Se on Hani, Taitava, ratsuhevonen. Pinja kertoi leveästi hymyillen.

Palasin takaisin päärakennukseen. Katselin ympärilleni. Emmy näytti lakaisevan tallin käytävää. Kiiruhdin naisen luokse.
-Voisinko alkaa hoitamaan Hania? Kysyin intoa puhkuen.
-Ilmanmuutta, tervetuloa porukkaan! Emmy toivotti minut tervetulleeksi hieman huvittuneena.
¨Jes!¨ ajattelin itsekseni ja nappasin harjan Emmyn kädestä.
-Mä voin tehä tän loppuun. Tarjouduin ja aloin lakaisemaan hevosten jaloista tulleita hiekkoja kasaan.

Puolen tunnin päästä olin lakaissut koko tallin satulahuonetta myöden. Vein harjan omalle paikalleen ja lähdin tallista ulos. Ulkona oli jo vilakkaa ja pimeää. Katsahdin ranteessa:ni olevaan kelloon. ¨Hitsi, varttia vaille kahdeksan¨ ajattelin ja suuntasin mopolle joka seisoi auliisti paikalla, johon olin sen jättänytkin.
_________________________________
En yhtään tiiä kuuluuko tää tarina kirjoittaa tänne, mutta kirjoitin nyt kuitenkin....

Vastaus:

Tosi kiva ensimäinen tarina, muutama kirjoitusvirhe, joten kiinnitä niihin huomiota.

Saat tästä 20p ja 10v€ käytävän lakaisusta!

Ja ihan oikeean paikkaan kirjoitit, Hanin päiväkirjahan tämä on :D

-Emmy

Nimi: Emmy

21.08.2014 19:22
21.8.14 - Kotona

Tarhassa pörisee iloisen tyytyväinen nuori punaruunikko. Se rapsuttaa tyytyväisesti rautiasta sisarustaan ja saa vastavuoroisesti rapsutuksia takaisin. Kun rapsutustuoksio on päättynyt, siskokset kävelevät vieri vieressä heinäkasalle ja ryhtyvät yhdessä syömään. Matala iltaaurinko paistaa ja saa hevoste nturkin kimmeltämään. Vastavallon huiskiva lähtä levittää auringossa hyvin näkyvät pikku ötökät ympäriinsä, vain että ne voivat kohta palata takaisin.

Tunnen onnellisuutta, surua ja pientä pettymystä. Olen onnellinen, että Hani on taas kotona, mutta surullinen siitä, että se joutui viertämään kovin monta kotia, viettämättä yhdessä paikassa kovin kauaa. Olen myös pettynyt itseeni, ettei minun onnistunut löytää Hanille hyvää, pysyvää kotia, sekä pettynyt itseeni kaasvattajana. Ehkä Hani ei vastannut ostajien odotuksia, ehkä se ei ole tarpeeksi hyvä?

Tuhahdan ja hylkään viimeisen ajatuksen. Hanihan on huippu. Se on kiltti, osaava, tottelevainen ja oppiva. Onnistuneet varsavuodet ja hyvä varhaiskasvatus takasivat neidille hyvät eväät kehittyä ja oppia myös tulevaisuudessa. Oman työni pohjalle uudet omistavat jatkoivat ja saivat Hanista sen parhaat puolet esiin. Nyt minulla on onnellisen lapsuude ja jännittävät, kenties, surullista kyllä, vähän stressaavan nuoruuden viettänyt aukuinen hevonen, jolla on kykyä ja kapasiteettia pitkälle.

Käännyn aidalta palatakseni takaisin talliin. Tuomas tulee vastaan ja suukottaa. "Menen vielä katsomaan hevoset läpi", toinen sanoo ja nyökkään. Rakas poistuu vasta-aurinkoon kävellen rennosti mustavalkoinen koira perässään. Hymyilen ja nappaan syliini jalkaani vasten puskeneen kissan. "Hei Willy, oletkos ihana?", höpisen kisulle ja poistun talon suuntaan.

 V i r t u a a l i t a l l i   | a  s i m - g a m e  s t a b l e 

©2018 Solina - suntuubi.com